Kun meri ja kaupunki kohtaavat

Rakennuksen muoto sai alkunsa arkkitehtuurikilpailusta, joka käsitti melko laajan alueen Verkkosaaren rannasta. Kilpailuvaiheessa ideana oli valtava aalto, joka löi yli kilpailualueen. Rakennuksien katot muodostivat loivan aaltomuodon. Kilpailun jälkeen saimme suunniteltavaksi aallon huipun, nykyisen Harjuskorttelin.

Rakennuksen kuuteentoista kerroksen korkeuteen nouseva huippu sijaitsee katuakselien leikkauspisteessä. Se on maamerkki, yksinkertainen ja samalla persoonallinen suurveistos, joka tervehtii Kulosaaren sillalta kantakaupunkiin saapuvia. Rakennuksen julkisivut ovat kiinni katulinjoissa korostaen korttelin täsmällistä muotoa kaupunkikuvassa.

Kun maamerkki on asuinrakennus, sitä paitsi katsotaan, myös sieltä käsin katsellaan. Joka asunnossa on reilun kokoinen lasitettu parveke. Niiltä ja vinojen katto-osuuksien terasseilta aukeaa kultakin omanlaisensa kaupunki- tai merinäkymä. Ylimpänä rakennuksen kärjessä on kolmeen suuntaan avautuva kaksikerroksinen kattoasunto. Ylhäältä asukkaiden yhteistilan terassilta aukeaa näkymät kaupungin kattojen yli merelle.

Alkuperäinen idea vedestä ja aallosta toteutuu suurmuodon lisäksi rakennuksen kaikissa mittakaavoissa. Ulkoarkkitehtuuriltaan talo on kuin kineettinen veistos, jossa asukkaiden parveke-elämä, avautuvat ja sulkeutuvat lasit, kuvioidut lasiosat sekä sen pinnoista heijastuvat naapuritalot muodostavat muuttuvia sommitelmia ja tunnelmia. Väikkyvät julkisivut ja kalan nimi välittävät edelleen käsitetaiteellisen ajatuksen vedestä ja aalloista.